lauantai 2. syyskuuta 2017

Syyskalassa Kyyvedellä

 
Kokemusta tuli!
    
Nuotiopaikka Iso-Reposaaressa. 

   

  
 Retkisatamapaikka on vaatimaton kiviranta, hiekkapohjalla.
 
Majoituksen avuksi tehdyt telttapaikat ovat lahoamiskunnossa, ja vaatisivat pikaista uusimista. 
 Itse tulipaikka on säilynyt kohtuullisessa kunnossa ja puitakin oli puuvajassa tarjolla. Nyt keli oli sen verran kosteaa, että puut olivat hieman huonosti syttyviä. Onneksi paikalle tuli samaan aikaan toinen vene, ja heillä oli kuivia puita mukanaan, että saatiin kunnon tulet.
    
Keli oli tyyni ja hiljainen.
 
Venekuntia oli Reposelällä liikkeellä enemmän, kuin koskaan aiemmin. Voisin heittää arvion, että näimme jopa toistakymmentä eri venettä. Normaalisti olemme bongailleet samaan aikaan yhden, tai JOPA kaksi venekuntaa.
  
 Vanha 80Ah:n akkumme jaksaa vielä kuljettaa meitä uistelunopeudella reilut kymmenen kilometriä. Teho on siitä jo hiipumassa, kun uudenpana meni arviolta tuplaten. No, kaksi uistelupäivää.
         
Satuimme näkemään ja kuulemaan Kyyveden mekaanisen luontoäänen, kun eräs isäntä "kaahasi" rannasta kone ylhäällä kivikkorantojen läpi komealla vesisuihkulla. Ja sitten samalla kuului mahtava pamahdus, kun moottori osui kiveen, ja "lento" loppui siihen. Ajattelimme, että soutuhommiksi taisi mennä, mutta oletettavasti isäntä selvisikin osumasta hyvällä tuurilla. Venekunta jatkoi hetken päästä uistelua.
    
Hulluksi homman teki se, että aikuisen miehen riskikyydissä oli myös lapsi. Ukon uistelukäyttäytyminen oli kanssa vähemmän toisia huomioivaa.
         
Siinähän niitä kaloja oli!

Lauantain vieheväri oli täysin aikaisemmista reissuita poikkeava. Toki UL hopea/vihreä/lila toimi ahvenille hyvin, mutta kunnon syönti saatiin aikaan vasta Jessen keltaisen eri versioilla!
 
Täytynee seuraavaksi varustautua myös jigi-varusteilla.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti